..ratsastusharrastukseni historiaa tai sillai (;
Eli alotin ratsastuksen meidän omalla shettisruuna Huumorilla, eli Humpalla. Se oli ostettu äitini issikan kaveriksi. Opettelin humpalla perusjuttuja ratsastuksessa kuin hoitamisessakin. Innostuin kisaamisesta issikoiden pukuratsastuskilpailuissa, joissa ratsunani toimi äidin issikka tamma Tanja. Tanja esitti aasia, ja minä Nasua sen selässä.
Seuraavat kisani olikin sitten estekisat, joissa menin puomiluokan (ja äiti talutti tietysti), ja voitin sen. Olin tuolloin n. 4v.
Kasvoin muutaman vuoden ja menin ratsastuskouluun tunneille. Menin SS-Tallille, jossa menin enimmäkseen Nugget eli tutummin Nakki ponilla.
Kun olin ratsastanut ratsastuskoulussa n. kaksi vuotta, mulle ostettiin oma isompi poni. Käytiin katsomassa monia poneja, ja löydettiin muutama ihan kivakin poni. Päätettiin sitten kuitenkin, että säästetään rahaa ja ostetaan nuori poni. Se oli väärä valinta. Ostettiin sitten B-Welsh Flower Marina, eli tutummin Kukka. Kukka meni koulutukseen "valmentajalleni" Hennalle, joka oli pitänyt minulle tunteja Humpan kanssa. Kukka oli koulutuksessa n. kaksi kuukautta jonka jälkeen se saapui takaisin kotiin. Kukka oli oppinut perusjutut, mutta eihän se mikään erikoinen ollut. Ratsastin Kukalla vuoden verran jonka jälkeen vietiin se uudetaan koulutukseen Anna Kärkkäiselle. Siellä Kukalta kuoriutui todella hienot liikkeet jotka olisivat riittäneet kouluun vallan mainiosti, mutta minä halusin hypätä!
Käytiin Hessi-tallilla Annan tunneilla ja Anna sanoi, että tarvitsisin uuden ponin. Käytiin Suomessa katsomassa muutamia poneja, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Lähdettiin Ruotsiin, jossa kävimme katsomassa Paxua. Ostettiin Paxu, ja tuotiin se samalla kerralla Suomeen. 
Paxu on maailman ihanin poni, jonka kanssa nautin ratsastamisesta. Aloitettiin Paxun kanssa hyppääminen 60cm:istä. Joka kilpailuista tuli vähintään yksi ruusuke, koska pikkuesteet oli Paxulle ihan piece of cake.
Kun kasvoin, ja esteet alkoivat nousemaan, eli enään tullut joka kisoista ruusukkeita, mutta poni meni silti hienosti, aina.
Paxu hyppäsi aina 90cm:miin asti. Kesällä 2012 hyppäsimme muutaman 90cm luokan, mutta yhtäkään ei päästu maaliin ilman virhepisteitä. Se oli jo Paxulle liikaa.
Keväällä 2011 ostettiin mulle uusi, isompi pikkuponi Saskia eli Salli. Tällöin myimme Kukan. Sallikin oli kouluttamaton raaka tapaus, mutta Salli omasi todella suuren kapasitettin esteille. Sallilla aloitin kisaamisen Messilässä 70 ja 80 luokilla ja ne menivät todella hyvin!
Kesällä 2012 hyppäsin Paxulla ja Sallilla, kummallakin 80-100 luokkia, mutta Paxulla en hypännyt yhtään 100cm:miä. Paxu kielteli kerta toisensa jälkeen pihalle radoilta. Silloin teimme raskaan, vaikean ja surullisen, mutta silti oikealta tuntuvan päätökesn; Paxu oli myytävä. Myimme ponin samaan paikkaan johon myimme Kukankin. Tunsimme heidät jo ennestään suhteellisen hyvin, ja tiesimme, että Paxu ei saisi mitään muuta kuin hyvää ja parasta mahdollista hoitoa ja asiallista ratsastusta. Tyttö, jolle myimme Paxun, on 7.v Miina niminen, ihana mutta päättäväinen pikkutyttö.
Ostimme tällöin myös ison ponin Lassin, joka on jo 17v. , mutta ikä ei herrassa näy! Lassi hyppää 130cm ja on tosi kiltti ja muutenkin ihana poni. nyt minulla on siis kaksi ponia, Salli ja Lassi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti